Suu tulessa.

Vaikea keksiä järkeviä otsikoita mutta mulla on nyt todellakin suu tulessa, laitoin liikaa tabascoa ruokaan :) Tänään oli suht eläväinen päivä, aamu meni vitutuksessa (johtui huonoista teistä, pelkästään aamusta ja siitä että mua pelotti aivan hirveesti mennä sinne esikouluun tutustumaan) Mua harmittaa että ääneen kirosin aamulla huonoja teitä, kun mun tyttö oli kuitenkin takana ajamassa pyörällä, joku mummelikin siinä tuli vastaan ja katsoi ihmeissään. En yleensä ees kiroile ulkona muiden kuullen. Jotenkin hävettää se edelleen. Ja samalla huvittikin oma käytös. Onneksi mun tyttö on fiksumpi eikä matki (ainakaan vielä) No, vierailu siellä EK:ssa meni ihan ok, ainakin ne kaks siinä oli ihan mielissään, tiedä sitten minkä takia. Alkoi vaan ahdistaa suunnattomasti varsinkin siinä vaiheessa kun oltiin menossa katsomaan toista luokkaa mutta ne jäikin kahestaan ahistelemaan mua joksikin aikaan typerillä kysymyksillä, ihan kuin olisivat testanneet kuinka helposti ahdistun. Vaikein olo tulee jos kaksi ihmistä kyselee vuoronperään jotakin paskaa mitä ihmiset nyt kyselee. Ja sitten tämä toinen ilmoitti että on oulaisista, no siinä vaiheessa ahdistus alkoi vielä enemmän nostaa päätään (kaikki tuntee toisensa oulaisissa ja siitä päätellen minustakaan tuskin mitään hyvää on kuullut) NO, vaikka vitutti ja ahisti niin koitin siinä siinä hymyillä ja selvisin hengissä. Olo oli tosin täysin ahdistunut, nolo, en tiennyt miten päin olisin, ja mietin vain koko ajan samalla kun vastailin kysymyksiin että huomaakohan ne kun mua ahdistaa nii perkeleesti. Ei mua olisi ahdistanut niin paljon jos olisin vetänyt lääkekoomat, mutta kun en kehdannut, halusin kuitenkin antaa hyvän ensivaikutelman (joka silti ehkä epäonnistui) enkä mennä pää täysin mömmöissä sinne... Ne oli kyllä sillain että "joo ei muuta ku lisää vaan päiviä sitte kun on jaksamista" mikä tuntui toisaalta ihan hyvältä... Mutta päivä kerrallaan. Siellä oli myös joku erityisoppilas tavattavissa ja mä en ollut aikaisemmin nähnyt livenä ees erityisoppilasta, siis se tyyppi viittoi. Olin et joo, terve. Tuumasin että voi ei, en osaa viittomakieltä. (Olisi kyllä siistiä oppia mutta ei mun päässä mikään tieto kauaa pysy)
Meen ihan ok-fiiliksillä sinne torstaina, ne lapset olivat aivan ihania =) 6 vuotiaat on nii kivoja.
Olin ihan helvetin väsynyt sitten kun pääsin kotia että nukuin ja nukuin. Edelleen väsyttää.... Joten nyt vain ruokaa ja beverly hills - boxia jonka ostin miljoona vuotta sitten mutten ole vieläkään kattonu.....
PFFFFFFF ---

Irc-gallerian kohtalokas isku

Tajusin juuri, mennessäni pitkästä aikaa galleriaan että mä todellakin olen jo 26½v kohta 27v, oon ihan hirveän vanha! Niin, ja tänään suihkussa ajattelin että tähän ikään mennessä (26! ei vielä 27!) tunnen voivani sanoa itsestäni että olen nainen, enkä tyttö. Naistenpäivänä olo oli oikein naismainen, kummallista. NAINEN. Äh, enpä tiedä. Plöö, väsyttääkin jo... Varpaita paleltaa ja sormiakin alkaa vähitellen, karvaturrit ovat vallanneet sängystäni 50% ei se mua haittaa mutta niitä haittaa kun kohta tungen jalkani peiton alle ja sitten nuot herää siihen ^^ Mutta tuo pienenpieni otus koira kyllä herää pieninpäänkin rasahdukseen, sillä on ihan selkeästi post-traumaattinen oireyhtymä tai stressireaktio, pitkittynyt sellainen... reppana. Mut siit on apua kun se on sellainen suloinen vahtikoira, haukkuu kovaa ja korkealta kun kuuluu ääniä ulkoa. Ja toimii myös hyvänä palohälyttimenä jos joskus vaikka vahingossa sytyttäisin kämpän palamaan. *kopkop*
Sain viimein yhden (pienen) taulun valmiiksi ja tulin siitä tyytyväiseksi vaikken sillain täysin tyytyväinen ole lopputulokseen, mutta mutta, KUITENKIN. Ja ensimmäistä kertaa laitoin sen taulun tuomittavaksi, nimittäin huutoon... Ja saa nähdä huutaako kukaan sitä. Mua pelottaa se. Maalasin sen kuitenkin kokonaan sielustani, jokaista siveltimen vetoa myöten. Melodramaattisesti kyynelehtien. Olin iloinen kun viimeinkin jaksoin maalata, viime kerrasta oli tovi, ja siitä syyllisyyttäkin oon kantanut (kuuluu masennuksen ihaniin oireisiin) kun en ole saanut inspiraatiota maalata. Inspiraatio kun tarvii mm.
-Aikaa
-Omaa rauhaa
-Jaksamista
-Innostumista (ajatuksien tulvintaa)
j n e

Kerron sitten miten kävi taulun kohtalolle. (Ei tätä blogia kyllä kukaan edes varmaan lue, heh)

H y v ä ä    y ö t ä

Lana del reyn deluxe levy tulossa postilootaani ensi viikolla

Feet don't fail me now
Take me to the finish line
All my heart, it breaks every step that I take
But I'm hoping that the gates,
They'll tell me that you're mine
Walking through the city streets
Is it by mistake or design?
I feel so alone on a Friday night
Can you make it feel like home, if I tell you you're mine
It's like I told you honey

Don't make me sad, don't make me cry
Sometimes love is not enough and the road gets tough
I don't know why
Keep making me laugh,
Let's go get high
The road is long, we carry on
Try to have fun in the meantime

Come and take a walk on the wild side
Let me kiss you hard in the pouring rain
You like your girls insane
Choose your last words
This is the last time
Cause you and I, we were born to die

Lost but now I am found
I can see but once I was blind
I was so confused as a little child
Tried to take what I could get
Scared that I couldn't find
All the answers, honey

Don't make me sad, don't make me cry
Sometimes love is not enough and the road gets tough
I don't know why
Keep making me laugh,
Let's go get high
The road is long, we carry on
Try to have fun in the meantime

Come and take a walk on the wild side
Let me kiss you hard in the pouring rain
You like your girls insane
Choose your last words,
This is the last time
Cause you and I
We were born to die
We were born to die
We were born to die

Come and take a walk on the wild side
Let me kiss you hard in the pouring rain
You like your girls insane...

Vähän ihanaa.

Tajusinpa juuri että täällä bloggerissa voi käyttää myöskin tätä vanhaa käyttöliittymää, tykkään niin paljon enemmän tästä. AAH. Uusi blogisivu siis nyt uudella osoitteella, toivottavasti myös hieman uudemmat jutut, vaikka ei kai ne kovin paljon muutu!
Oon päivän kuunnellut the florence and the machineä. Pitkästä aikaa jaksan kuunnella musiikkia, ja vielä näin kauan. Oon miettinyt sitä kirjailijaa, jännä, mutten osaa vielä sanoa että mitä mieltä oon siitä. Ainakin hän on tosi kiinnostava. Lääkkeet on pyörinyt myös mielessä koska olo on ollut karmea.
Mietin sitä kuntoutustoimintaa, esikoululaisten kanssa pitäisi olla... Mua pelottaa että en pysty siihen.
Kissa pomppasi syliin<3
Tekisi niin mieli maalata, mutten voi kun ei ole rauhaa siihen. Maalaan yöllä jos vain jaksan valvoa. Seven devils - biisistä sain loistavan inspiraation maalaukseen. Ajattelin jotain sellaista missä 7 pirua piirittää tyttöä. Maalaus on helvetistä, paljon liekkejä ja tuskaa. Hmm. Tajuan monesti biisien sanoitukset omalla tavallani (en tiedä mikä se oikea tapa on) mutta harmi kun liikkuvaa kuvaa ei voi maalata ;--) Koska olisin maalannut tytön muuttumaan itsekin piruksi. Tai toinen vaihtoehto olisi ollut että tyttö muuttuukin enkeliksi ja lähtee liihottelemaan kohti taivasta, se on kyllä houkuttelevampi. Ehkä maalaan nämä kaksi ajatusta tauluksi erikseen. Ehkä otan tämän projektikseni sitten kun tyttöni menee mummolaan seuraavan kerran, oli puhetta että pääsiäisen aikaan. Siihen on siis vielä kuukausi.
En malta odottaa twilightin toista osaa, ne kaikki on olleet aivan ihania.   Ennen syksyä ehdin katsomaan ne kaikki tulleet jaksot moneen kertaan.